Magnesiumia valmistetaan eri kemiallisissa muodoissa: oksidina, sulfaattina, sitraattina, glysinaattina ja muina. Niiden ero on ennen kaikkea biologisessa hyötyosuudessa eli siinä, kuinka suuri osa kivennäisaineesta todella imeytyy suolistossa.
Magnesiumoksidi on halvin ja yleisin muoto, mutta se imeytyy kaikkein heikoimmin: huomattava osa vain poistuu elimistöstä. Tässä valmisteessa käytetty magnesiumsitraatti liukenee veteen huomattavasti paremmin ja imeytyy siksi tehokkaammin. Juuri tästä syystä sitraatti valitaan usein valmisteisiin, jotka on tarkoitettu hermoston, lihasten ja energia-aineenvaihdunnan tueksi.
Magnesium osallistuu satoihin entsyymireaktioihin: sitä tarvitaan hermoimpulssien välittymiseen, lihasten asianmukaiseen rentoutumiseen supistumisen jälkeen ja normaaliin kivennäisaineiden aineenvaihduntaan. Jos ruokavaliossa on liian vähän magnesiumia – ja niin käy usein epätasapainoisen ruokavalion, suuren kuormituksen tai stressin yhteydessä –, elimistö ei saa tätä kivennäisainetta riittävästi silloinkaan, kun käytetään ravintolisää, jonka hyötyosuus on heikko. Sitraattimuodon valinta pienentää tätä riskiä.
On tärkeää ymmärtää, että ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä ole lääke. Jos käytät muita lääkkeitä tai sinulla on kroonisia sairauksia, keskustele asiantuntijan kanssa ennen käytön aloittamista.
