Sinkkiä valmistetaan eri kemiallisissa muodoissa: oksidina, sulfaattina, sitraattina, glukonaattina, pikolinaattina ja kelaattimuotoina – muun muassa bisglysinaattina. Niiden ero koskee ennen kaikkea sitä, miten kivennäisaine on ”paketoitu” ja miten elimistö toimii sen kanssa.
Bisglysinaatissa sinkkiatomi on sitoutunut kahteen glysiini-aminohapon molekyyliin. Tällainen kelaattirakenne tekee yhdisteestä pysyvän ruoansulatuskanavassa: se ei reagoi yhtä helposti muiden ruoan tai ravintolisien ainesosien kanssa, jotka voivat heikentää kivennäisaineen imeytymistä. Juuri siksi kelaattimuotoja pidetään usein ennustettavampana vaihtoehtona säännölliseen käyttöön.
Toinen käytännön seikka: bisglysinaatti on usein paremmin siedetty kuin esimerkiksi sinkkisulfaatti, joka aiheuttaa osalle ihmisistä vatsavaivoja – etenkin tyhjään mahaan otettuna. Siksi bisglysinaatti on kätevä valinta niille, joiden ruoansulatus on herkkä tai jotka käyttävät useita ravintolisiä samanaikaisesti.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että muoto vaikuttaa siedettävyyteen ja imeytymiseen, mutta ei tee ravintolisästä lääkettä. Sinkkibisglysinaatti on kivennäisaineen lähde ruokavalion täydentämiseen eikä minkään tilan hoitokeino. Jos käytät jo sinkkiä sisältäviä yhdistelmävalmisteita, kannattaa tarkistaa kivennäisaineen kokonaismäärä, jotta suositeltu annos ei ylity.
