Kuivatuksessa mustikasta poistuu kosteutta – marja menettää tilavuutta ja painoa, mutta kuiva-aineiden pitoisuus massayksikköä kohti kasvaa. Antosyaanit – kasvipigmentit, jotka antavat mustikalle tummansinisen värin ja joilla on antioksidanttista aktiivisuutta – kestävät yleensä kohtuullisia kuivauslämpötiloja ja säilyvät kuivatussa tuotteessa. Pektiinit (ravintokuidut) jäävät myös: ne eivät hajoa kuivatuksessa, koska ne ovat marjan soluseinien rakenneosia.
Se, mikä todella vähenee kuivatuksessa, on C-vitamiinipitoisuus: se on herkkä lämmölle ja hapettumiselle. Siksi kuivattu mustikka ei ole paras askorbiinihapon lähde toisin kuin tuore tai pakastettu marja.
Käytännön johtopäätös: kuivatut marjat ovat kätevää tiivistettyä kasviraaka-ainetta haudukkeisiin ja sekoituksiin, niitä on helpompi säilyttää ja käyttää mihin vuodenaikaan tahansa. Tuore mustikka antaa sesongilla enemmän C-vitamiinia, mutta kuivattu säilyttää polyfenoliprofiilin ja pektiinit – juuri niistä sitä perinteisesti arvostetaan eurooppalaisessa yrttikäytännössä.
Yksi annos on etiketin mukaan 2 ruokalusikallista marjoja 200 ml:aan kiehuvaa vettä, joten 50 g riittää noin 2–3 annokseen.
